12.2.2008

Vaatimukset Raahen käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä lausui, että A oli 10.8.2000 - 15.1.2001 T Oy:n hallituksen jäsenenä, hankkiakseen itselle tai toiselle taloudellista hyötyä jättänyt muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia määräajassa suorittamatta verovirastolle yhtiön työntekijöille maksetuista palkoista ennakonpidätyksiä 2 242 909 markkaa (377 230, 21 euroa), työnantajan sosiaaliturvamaksuja 320 903 markkaa (53 972, 01 euroa) ja arvonlisäveroa 2 463 481 markkaa (414 327, 76 euroa) eli yhteensä 5 027 293 markkaa (845 530 euroa).

Sen vuoksi virallinen syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen verorikkomuksesta.

Oulun ja Kainuun verovirasto yhtyi syytteeseen.

Verovirasto lausui lisäksi, että C toimiessaan 10.8.2000 - 15.1.2001 yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä B toimiessaan 10.8. - 16.10.2000 yhtiön hallituksen puheenjohtajana olivat hankkiakseen itselle tai toiselle taloudellista hyötyä jättäneet muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia määräajassa suorittamatta verovirastolle yhtiön työntekijöille maksetuista palkoista ennakonpidätyksiä, työnantajan sosiaaliturvamaksuja ja arvonlisäveroa, C samat määrät kuin A sekä B ennakonpidätyksiä 1 392 829 markkaa (234 257, 02 euroa), työnantajan sosiaaliturvamaksuja 208 861 markkaa (35 127, 90 euroa) ja arvonlisäveroa 1 539 950 markkaa (259 000, 99 euroa) eli yhteensä 3 141 640 markkaa (528 385, 91 euroa).

Mainituilla perusteilla verovirasto vaati, että A, vuonna 2002 kuolleen C:n kuolinpesä ja B velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan sille vahingonkorvausta viivästyskorkoineen suorittamatta jätetyistä ja edelleen maksamatta olevista veroista ja maksuista.

A vaati syytteen hylkäämistä ensisijassa vanhentuneena, koska T Oy oli ollut maksukyvytön viimeistään marraskuussa 2000 ja koska A oli haastettu vastaajaksi vasta 7.11.2002, sekä toissijaisesti perusteettomana. A, B ja kuolinpesä vaativat veroviraston korvausvaatimusten hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 21.11.2003

Käräjäoikeus lausui perusteluinaan seuraavaa:

Tapahtumainkulku

T Oy oli merkitty kaupparekisteriin vuonna 1977 toimialanaan metallirakenteiden ja koneiden valmistus sekä pinnoitus- ja kunnostustyöt. Yhtiö oli elokuussa 1998 ostanut konepajan, mistä yhtiölle oli koitunut huomattavan suuri taloudellinen rasitus. Yhtiön tulos oli alkanut heikentyä heti vuodesta 1999 alkaen ja se oli velkatilanteensa helpottamiseksi vuoden lopussa myynyt mainitun konepajan kiinteistön kiinteistöyhtiölle.

Yhtiön taloudellinen tilanne oli kuitenkin edelleen kiristynyt erityisesti vuoden 2000 jälkimmäisellä vuosipuoliskolla, eikä yhtiö ollut kyennyt maksamaan kaikkia velvoitteitaan niiden erääntyessä. Elokuusta 2000 lähtien toimitusjohtaja oli pyrkinyt saamaan aikaan rahoituspaketin rahoittajien ja velkojien kanssa, mikä oli kuitenkin epäonnistunut. Tämän jälkeen yhtiön ja veroviraston välillä oli 7.11.2000 allekirjoitettu maksuohjelma suorittamatta jääneiden ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen sekä arvonlisäverojen maksamiseksi. Yhtiö oli sen jälkeen maksanut marraskuussa erääntyneet työnantajasuoritukset ja arvonlisäveron sekä joulukuun alkupuolella maksusuunnitelman mukaisen ensimmäisen erän. Sen seurauksena yhtiö ei ollut kyennyt suorittamaan kaikkia marraskuun palkkoja.

Marraskuussa 2000 oli laadittu selvitys yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja saneerausmahdollisuuksista. Yhtiö oli jättänyt yrityssaneeraushakemuksen 22.1.2001, ja päätös saneerausmenettelyn aloittamisesta oli tehty 24.1.2001.

Syyteoikeuden vanhentumista koskeva A:n väite

Syyttäjän rangaistusvaatimusta koskeva haaste oli annettu tiedoksi A:lle 6.11.2002 eli ennen kuin kaksi vuotta oli kulunut syytteessä tarkoitetun tekoajan päättymisestä. Syyteoikeus ei sen vuoksi ollut vanhentunut.

Verorikkomuksen tunnusmerkistö

Rikoslain 29 luvun 4 §:n mukaan verorikkomukseen syyllistyy se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättää muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia määräajassa suorittamatta muun muassa ennakonpidätyksen, työnantajan sosiaaliturvamaksun tai arvonlisäveron. Verorikkomuksena ei kuitenkaan pidetä vähäistä laiminlyöntiä, joka oli viivyttelemättä korjattu.

Keskeisiä tunnusmerkkejä olivat siten taloudellisen hyödyn tavoittelu tunnusmerkistön toteuttavana seikkana ja maksukyvyttömyys rangaistavuuden poistavana seikkana.

Taloudellisen hyödyn tavoittelu

Oikeuskäytännössä katsottiin taloudellisen hyödyn tavoittelun tunnusmerkin täyttyvän, mikäli yritys oli käyttänyt esimerkiksi ennakonpidätysten ja työnantajan sosiaaliturvamaksujen suorittamiseen tarvittavat varat liiketoimintojensa jatkamisen rahoittamiseen.

Yhtiön menettely esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ollut verrattavissa tilanteeseen, jossa yritys laiminlyö oma-aloitteisesti tilitettävien verojen maksamisen kokonaan, jolloin yrityksen käyttöön jää sellaisia ylimääräisiä varoja, joita voidaan tarpeen mukaan käyttää yhtiön muiden velvoitteiden suorittamiseen ja toiminnan jatkamiseen.

Yhtiö oli jatkuvasti myös syytteessä tarkoitettuna aikana suorittanut vastuitaan verohallinnolle ja selvästikin pyrkinyt hoitamaan velvoitteitaan niin hyvin kuin se oli kyennyt, koska yhtiön johto ja sidosryhmätkin olivat uskoneet yhtiön menestymismahdollisuuksiin pidemmällä aikavälillä ja koska yhtiön merkitys oli myös aluepoliittisesti ollut huomattavan suuri. Esitetyn näytön perusteella ei voitu tehdä johtopäätöstä, että maksujen viivästyminen tai laiminlyöminen olisi johtunut tarkoituksesta suosia jotakin velkojaa toisen kustannuksella.

Näin ollen pelkästään se seikka, että yhtiö oli pyrkinyt jatkamaan toimintaansa, vaikka se ei ollut kaikilta osin kyennyt velvoitteitaan heti niiden erääntyessä suorittamaan, ei osoittanut, että yhtiön johdon tarkoituksena olisi ollut suosimalla toisia velkojia veronsaajan kustannuksella tai syrjäyttämällä veronsaajan edut toisten velkojien hyväksi taikka muullakaan epäasiallisella tavalla hankkia rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitettua taloudellista hyötyä.

Maksukyvyttömyys

Yhtiö oli koettanut parantaa maksukykyään myymällä joulukuussa 1999 kiinteää omaisuuttaan. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhtiön vaihto-omaisuuden myyminen ei olisi ollut mahdollista ilman, että yhtiön toiminta olisi samalla päättynyt, jolloin omaisuuden realisointitulos olisi ollut erittäin huono. Yhtiö oli marraskuussa 2000 täyttänyt veronsaajalle suoritettavat velvoitteensa, minkä jälkeen se ei ollut kyennyt maksamaan työntekijöidensä palkkoja. Yrityssaneerauksessa yhtiön velkoja oli leikattu 60 prosentilla ja niiden maksuaikoja oli pidennetty.

Ilman selvitystä todellisten tulojen määristä ja käyttökohteista ei voitu luotettavasti päätellä, että yhtiöllä olisi syytteessä tarkoitettuna aikana ollut sellaisia varoja, että se olisi voinut suorittaa oma-aloitteisesti maksettavat verot ja maksut.

Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö oli syytteessä tarkoitettuna aikana ollut rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla maksukyvytön.

Käräjäoikeus hylkäsi asiassa esitetyt vaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Martti Juntikka ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 2.9.2005

Virallinen syyttäjä sekä Oulun ja Kainuun verovirasto valittivat hovioikeuteen ja toistivat vaatimuksensa.

Maksukyvyttömyys

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että kysymyksessä olevien verojen maksamatta jättäminen oli mahdollistanut taloudellisen toiminnan jatkamisen. Yhtiöön oli tullut tulovirtaa vuonna 2000 noin 38 miljoonaa markkaa ja yhtiö oli maksanut ostovelkojaan. Veroja oli maksettu vuoden 2000 aikana noin 9 miljoonaa markkaa, mutta niitä oli suoritettu vain silloin, kun se oli ollut välttämätöntä konkurssiuhkaisen maksukehotuksen vuoksi. Todistajan kertomuksesta oli ilmennyt, että yhtiö oli tietoisesti pyrkinyt verojen maksun laiminlyönnillä mahdollistamaan liiketoiminnan jatkamisen siihen saakka, kunnes yhtiön taloudellinen tilanne kohenisi. Yhtiö oli tehnyt velallisena tietoisen valinnan, että se maksaisi toissijaisesti oma-aloitteisesti maksettavia veroja. Hovioikeus katsoi, ettei yhtiö ollut 10.8.2000 ja 15.1.2001 välisenä aikana ollut rikoslain 29 luvun 4 §:n tarkoittamalla tavalla maksukyvytön.

Yhtiö oli suorittanut oma-aloitteiset verot lähes säännönmukaisesti myöhässä kesästä 1999 alkaen ja 10.8.2000 ja 15.1.2001 välisenä aikana erääntyneistä maksuista se ei ollut pystynyt suoriutumaan lukuun ottamatta marraskuussa maksettuja veroja ja työnantajasuorituksia. Yhtiö oli tehnyt veroviraston kanssa erääntyneistä veroista maksusuunnitelman, jota se oli kyennyt noudattamaan vain lyhyen aikaa. Velallisen menettelyä kokonaisuutena tarkastellen hovioikeus katsoi, ettei muutama yksittäinen erääntymispäivän mukainen suoritus tekoajan sisällä antanut aihetta arvioida tilannetta toisin. Myöskään veroviraston kanssa tehty, sittemmin toteutumatta jäänyt maksusuunnitelma ei poistanut syntynyttä rikosoikeudellista vastuuta.

Maksamatta jääneiden verojen määrä oli ollut noin 5 miljoonaa markkaa, mikä oli ollut yli kymmenesosa vuoden 2000 liikevaihdosta. Verojen ja työnantajasuoritusten laiminlyönnit olivat alkaneet jo kauan ennen syytteen mukaista tekoaikaa ja niillä oli aiheutettu huomattavaa vahinkoa. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei maksujen laiminlyöntiä ollut rikoslain 29 luvun 4 §:n tarkoittamalla tavalla viipymättä korjattu ja ettei verojen maksun laiminlyöntiä voitu pitää vähäisenä.

Taloudellisen hyödyn tavoittelu

Verorikkomuksen tunnusmerkistön täyttymisen edellytyksenä oli lisäksi, että laiminlyönnit oli tehty tarkoituksin hankkia itselle tai toiselle taloudellista hyötyä. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta KKO 1996:35 ilmenevän oikeusohjeen mukaan, mikäli yhtiö oli käyttänyt kysymyksessä olevien maksujen suorittamiseen tarvittavat varat liiketoiminnan jatkamisen rahoittamiseen, maksujen jättäminen määräajassa suorittamatta oli tapahtunut taloudellisen hyödyn hankkimiseksi. Hovioikeus katsoi, että verojen ja maksujen laiminlyönti oli esillä olevassa tapauksessa tehty nimenomaisesti liiketoiminnan jatkamisen mahdollistamiseksi ja täten taloudellisen hyödyn hankkimistarkoituksessa.

Johtopäätös

Muun muassa näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n verorikkomuksesta sakkorangaistukseen sekä A:n, B:n ja C:n kuolinpesän suorittamaan vahingonkorvausta verovirastolle, A:n, B:n ja kuolinpesän yhteisvastuullisesti 366 765, 59 euroa viivästyskorkoineen 16.10.2000 lukien sekä lisäksi A:n ja kuolinpesän yhteisvastuullisesti 317 144, 25 euroa viivästyskorkoineen 15.1.2001 lukien.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raimo Risku ja Jorma Rudanko.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A, B ja C ovat toimineet syytteessä ja veroviraston vahingonkorvausvaatimuksessa tarkoitettuna aikana, A T Oy:n hallituksen jäsenenä, B 6.11.2000 saakka hallituksen puheenjohtajana tai jäsenenä ja C yhtiön toimitusjohtajana.

2. Yhtiö, jonka toimialana on ollut muun muassa metallirakenteiden ja koneiden valmistaminen, on jättänyt 10.8.2000 - 15.1.2001 suorittamatta arvonlisäveroja, ennakonpidätyksiä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja yhteensä 5 027 293 markkaa (845 530 euroa). Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt verorikkomukseen ja ovatko hän sekä B ja vuonna 2002 kuolleen C:n kuolinpesä velvolliset korvaamaan valtiolle suorittamatta jääneistä veroista ja maksuista aiheutuneen vahingon.

3. Rikoslain 29 luvun 4 §:ssä rangaistavaksi säädetyn verorikkomuksen tunnusmerkistön toteutumisen ja korvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että mainittujen verojen ja maksujen suorittamatta jättäminen on johtunut tarkoituksesta hankkia itselle tai toiselle taloudellista hyötyä ja muusta syystä kuin verovelvollisen maksukyvyttömyydestä.

Maksukyvyttömyydestä ja syyteoikeuden vanhentumisväitteestä

4. Säännöksessä tarkoitettu maksukyvyttömyys on tyypillisimmillään käsillä silloin, kun verovelvollinen ei myymättä yritystoiminnan kannalta välttämätöntä omaisuutta tai laiminlyömättä palkanmaksuvelvoitettaan voi suoriutua veron maksusta, kuten eduskunta on todennut vastauksessaan verorikkomussäännöksen säätämiseen johtaneeseen hallituksen esitykseen (HE 66/1988 vp).

5. Verovelvollisen ei sen sijaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yleensä voida katsoa olevan lainkohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön, jos tämä pitkän aikaa jättää maksamatta siinä tarkoitetut verot ja maksut, mutta jatkaa samanaikaisesti toimintaansa ja maksaa muiden velkojien tai verottajan muita saamisia ja näin merkittävältä osin mahdollistaa toimintansa jatkamisen kyseisten verojen ja maksujen laiminlyömisellä (esim. KKO 1996:35 ja 2004:46). Verovelvollisen ei voida katsoa olevan maksukyvytön siinäkään tapauksessa, että muita saamisia maksetaan lyhyen ajan kuluessa, jos nämä maksut ovat mahdollisia juuri sen vuoksi, että verovelvollisen käytettävissä olevat varat ohjataan niihin rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitettujen verojen ja maksujen asemesta (KKO 2004:46).

6. T Oy:n liikevaihto 31.12.2000 päättyneellä tilikaudella on ollut noin 40 miljoonaa markkaa. Asiassa esitettyjen kuukausikohtaisten kirjanpitoajojen mukaan yhtiölle on elokuussa 2000 - tammikuussa 2001 kertynyt myyntisaamisten suorituksia noin 25 miljoona markkaa ja yhtiö on suorittanut ostovelkoja noin 7,5 miljoonaa markkaa. Yhtiön kirjanpidon mukaisten henkilöstökulujen kokonaismäärä tarkastelujaksolla on ollut noin 15 miljoonaa markkaa.

7. Mainitun selvityksen valossa yhtiöön tulleen rahan määrä tai yhtiön suoritukset eivät ole olennaisesti muuttuneet syytteessä tarkoitettuna aikana. Marraskuussa 2000 myyntisaamisten suorituksia on tosin tullut selvästi vähemmän kuin keskimäärin muina kuukausina, mutta vastaavasti joulukuussa 2000 niiden määrä on ollut suurempi kuin tarkastelujakson muina kuukausina.

8. Asiassa esitettyjen taloudellisten tunnuslukujen perusteella on selvää, että yhtiön maksuvalmius on syytteessä tarkoitettuna aikana ollut heikko eikä se ole voinut selvitä kaikista erääntyneistä maksuistaan. Kuitenkaan yhtiön ei voida katsoa olleen syytteessä tarkoitettuna aikana edellä selostettujen rikoslain 29 luvun 4 §:n tulkintaperiaatteiden perusteella pykälässä tarkoitetulla tavalla maksukyvytön.

9. Syyteoikeus verorikkomuksesta, jonka enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta, vanhenee rikoslain 8 luvun säännösten mukaan kahdessa vuodessa viimeisestä tekokokonaisuuteen sisältyvästä laiminlyönnistä. Syyteoikeus 7.11.2002 asiassa vastaajaksi haastettua A:ta vastaan ei siten ole vanhentunut sillä A:n väittämällä perusteella, että yhtiö olisi ollut maksukyvytön viimeistään marraskuussa 2000.

Hyötymistarkoituksesta

10. Hyötymistarkoitusta koskevaa tunnusmerkkiä Korkein oikeus on aikaisemmissa ratkaisuissaan (KKO 1995:137, KKO 1996:35 ja KKO 2004:46) tulkinnut siten, että kun verovelvollinen on käyttänyt kysymyksessä olevien verojen ja maksujen suorittamiseen tarvittavat varat liiketoimintansa jatkamisen rahoittamiseen, maksujen jättäminen määräajassa suorittamatta on tapahtunut taloudellisen hyödyn hankkimiseksi.

11. Ratkaisussaan KKO 2007:29 Korkein oikeus on lisäksi kiinnittänyt arvioinnissa huomiota muun muassa verovelvollisen taloudellisten vaikeuksien syihin, verosaatavia koskevien maksuviivästysten kestoon, verovelallisen aloitteellisuuteen ja pyrkimykseen vastuulliseen yhteistoimintaan veronsaajan kanssa sekä velallisen ilmeiseen tarkoitukseen, tilapäisistä maksuvaikeuksista huolimatta, suoriutua kaikista velvoitteistaan.

12. Verorikkomussäännöksen tarkoituksena on veronsaajan aseman vahvistaminen oma-aloitteisesti maksettavien verojen ja maksujen osalta. Säännöstä sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon myös velkojien maksunsaantijärjestystä, konkurssia, takaisinsaantia ja velallisen rikoksia koskevasta lainsäädännöstä ilmenevä velkojien yhdenvertaisuuden periaate. Sen vuoksi velallisen hyötymistarkoitusta arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota mainittujen verojen ja maksujen suoritusten sekä muiden velkojen suoritusten suhteeseen tarkasteluaikana, kuten mainitussa ratkaisussa KKO 2007:29 on myös tehty.

13. Yhtiö on syytteessä ja korvausvaatimuksessa tarkoitettuna aikana jättänyt maksamatta rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitettuja veroja ja maksuja viideltä kuukaudelta. Yhtiö on maksanut samana aikana marraskuussa 2000 erääntyneet verot ja maksut sekä aikaisemmin erääntyneitä veroja ja maksuja siten, että maksamatta jäänyt määrä eli 5 027 293 markkaa (845 530 euroa) on noin puolta suurempi kuin vastaavana aikana maksettu määrä. Mainittuja veroja ja maksuja koskeva velka tarkastelujaksolla on siten selvästi kasvanut. Yhtiön osto- ja muut velat eivät sen sijaan ole samana aikana vastaavassa määrin merkittävästi kasvaneet. Nämä seikat tukevat käsitystä, että mainitut verot ja maksut olisi jätetty suorittamatta hyötymistarkoituksessa.

14. Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, yhtiön taloudelliset vaikeudet ovat johtuneet yhtiön elokuussa 1998 tekemästä yrityskaupasta. Kauppaan on liittynyt työllistämisehto, jonka mukaan yhtiö on ollut velvollinen maksamaan lisäkauppahintaa enintään 4 miljoonaa markkaa, mikäli ei pysty työllistämään tehtaan henkilöstöä kauppakirjassa sovittua aikaa. Yhtiön henkilöstömenot ovatkin tarkastelujaksolla olleet huomattavan suuret. Yhtiön tilauskanta on kuitenkin esitetyn selvityksen perusteella ollut hyvä ja yhtiön johdolla on ollut perusteet uskoa yhtiön selviytyvän vaikeuksista.

15. Yhtiö on koko tarkastelujakson pyrkinyt etsimään ratkaisua taloudellisiin vaikeuksiinsa muun muassa neuvottelemalla velkojien kanssa rahoitusjärjestelyistä. Yhtiö on ollut tässä tarkoituksessa yhteydessä verottajaan, jonka kanssa se on 7.11.2000 allekirjoittanut maksusuunnitelman erääntyneiden suoritusten maksamiseksi. Yhtiö on ryhtynyt noudattamaan sopimusta, minkä seurauksena se ei ole kyennyt maksamaan yhtiön työntekijöiden marraskuun palkkoja kokonaisuudessaan. Vuoden 2000 puolella yhtiössä on alettu valmistella yrityssaneeraukseen hakeutumista ja tämän jälkeen neuvoteltu asiasta velkojien kanssa. Yrityssaneerausta on haettu 22.1. ja se on alkanut 24.1.2001. Aikaa, jolta verot ja maksut ovat jääneet maksamatta, ei voi pitää erityisen pitkänä, kun otetaan huomioon myös rahoitusjärjestelyjä ja yrityssaneeraushakemusta koskevien neuvottelujen ja valmistelujen vaatima aika.

16. Huolimatta kohdissa 12 ja 13 mainituista seikoista Korkein oikeus katsoo 14 ja 15 kohdissa mainituista syistä, ettei syytteessä tarkoitettuja veroja ja maksuja ole jätetty suorittamatta tarkoituksella hyötyä verottajan kustannuksella. Näin ollen syytteen ja korvausvaatimusten hyväksymiselle ei ole perusteita.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Syyte verorikkomuksesta (tekoaika 10.8.2000 - 15.1.2001) A:ta vastaan hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Oulun ja Kainuun veroviraston vaatimukset hylätään ja A:n, B:N sekä C:n kuolinpesä vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta verovirastolle.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Juha Häyhä ja Ilkka Rautio. Esittelijä Mika Huovila.